Rännär
Historiaa
Talon omisti vuonna 1800 porvari Adolph Mandelin. Hänellä oli myös peltoa, niittyä, riihiosuus, lato, kaksi ranta-aittaa ja vanha lastauslaituri. Hänellä oli myös laivanosuuksia ja käteistä.
Palovakuutukset
Palovakuutus tonttia varten on otettu vuonna 1847. Talon omisti silloin kauppias Samuel Johan Wesander. Tontilla oli silloin vinkkelirakennus raatihuoneentorin ja Vähäraastuvankadun kulmassa, Vanhankirkonkadulla oleva ulkorakennus sekä pihalla oleva pieni rakennus. Päärakennus oli kunnostettu samana vuonna ja siten hyvässä kunnossa. Raatihuoneentorin puoleinen sivu oli laudoitettu ja punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli lautakatto. Pihan puolella oli myös kuisti. Ikkunoista viisitoista oli samanlaisia. Ullakon ikkunoita oli yhdeksän. Huoneita oli kahdeksantoista: eteinen, sali, neljä kamaria, komero, tampuri, kauppapuoti, keittiö, ruokakomero, makasiini, vaunuvaja, navetta, talli, käymälä sekä lantahuone. Asuinhuoneiden välikatto oli ponttilautaa. Viidessä huoneessa katto oli paperoitu ja muissa maalattu. Paperitapetteja oli seitsemässä huoneessa, vesimaalilla maalattuja. Väliovet olivat puoliranskalaisia. Kauppapuodin ulko-ovi oli kaksinkertainen lautaovi. Sisäovena kauppaan oli puoliranskalainen ovi, jonka yläpuolella oli ikkuna. Kaupan sisustukseen kuului hyllykkö, jossa oli kuusikymmentä erikokoista laatikkoa. Kaupan kahdessa tiskissä oli myös laatikoita. Lisäksi oli kaksi hyllykköä ja suolalaari, jonka yläpuolella oli myös hylly, kaikki öljymaalattuja. Uuneja talossa oli yksi litteä keltalasitteinen kaakeliuuni, neljä samanlaista pyöreää, kaksi ruskeaa kaakeliuunia sekä keittiön liesi, johon kuului valurautainen hella ja paistinuuni. Päärakennuksessa raatihuoneenpuoleisessa päässä oli myös erillinen rakennus, joka käsitti porttikäytävän ja yhden tavara-aitan. Portti oli tukeva kaksinkertainen lautaportti.
Vuonna 1852 haluttiin myös tontin muita rakennuksia vakuuttaa. Vanhankirkonkadun varteen oli rakennettu uusi hirsirakennus vuonna 1849. Se oli laudoittamaton, mutta punamullalla sivelty. Ikkunoita oli kuusi neliruutuista ja neljä ullakon ikkunaa. Huoneita oli neljä: eteinen, leivintupa, väentupa sekä kamari. Rakennuksessa oli leivintuvan uuni ja renkituvassa uunillinen liesi sekä yhdessä kamarissa ruskea kaakeliuuni. Lisäksi tontilla oli puuliiteri, joka oli rakennettu leivintuparakennuksen seinää vasten. Se on vaatimaton lautainen, oveton suoja ja rakennettu vuonna 1849. Lisäksi tontin länsirajalla on vielä toinen puuliiteri, joka oli myös kiinni leivintuparakennuksessa.
Seuraavan vakuutuksen otti kauppias E. Karsten vuonna 1862. Vakuutusarvoja haluttiin korottaa suoritettujen korjausten vuoksi. Päärakennuksen torinpuoleinen julkisivu oli nyt laudoitettu ja maalattu öljymaalilla. Itäsivu oli laudoittamaton ja maalattu punamullalla. Rakennuksessa oli tiilikatto, joka oli tehty edellisenä kesänä. Lisäksi oli uusittu lattioita ja välikattoja niin asuinhuoneissa kuin muissakin tiloissa. Porttirakennuksessa oli edelleen lautakatto. Leivintupa- ja renkituparakennus oli entisellään, mutta selostuksesta käy ilmi, että talossa oli myös saunan uuni yhdistettynä leivinuuniin. Punaiseksi maalattu puuvaja tontin länsirajalla oli jäljellä, mutta avonainen puusuoja oli hävinnyt.
Seuraava uudelleenvakuuttaminen tapahtui vuonna 1889. Talon omisti silloin kauppias Ivan Sofronoff. Taas oli tehty muutos- ja lisärakentamistöitä. Päärakennuksessa oli nyt huopakatto. Torinvarren osuudella oli neljä asuinhuonetta, kaksi komeroa ja kauppapuoti. Rakennuksen kylkeen pihan puolella oli vuonna 1886 tehty lisäys, jossa oli eteinen, kaksi asuinhuonetta ja keittiö. Rakennusosa oli tasakattoinen huovalla katettu, laudoitettu ja öljymaalattu. Vähäraastuvankadun puoleinen asuinrakennusosa ilmoitettiin vuonna 1847 rakennetuksi, laudoitetuksi, öljymaalilla maalatuksi ja tiilikattoiseksi. Rakennuksessa oli kaksi kaupan varastona toimivaa huonetta, kaksi asuinhuonetta sekä ikkunallinen kuisti. Rakennusosa, jossa oli ulkorakennustiloja, ilmoitettiin myös vuonna 1847 rakennetuksi. Sekin oli laudoitettu, öljytty ja katettu tiilellä. Tiloja oli kolme ullakollista makasiinia, talli ja sekä navetta, jossa oli heinävintti ja käymälä. Leivintupa- ja renkituparakennus ilmoitettiin vuonna 1849 rakennetuksi. Sekin oli nyt laudoitettu, öljytty ja tiilikattoinen. Renkitupa oli muutettu kamariksi ja varustettu kaakeliuunilla. Yhdistetty leivin-, pesu- ja saunatupa oli entisellään. Uuniin liittyi leivin- ja saunanuunin lisäksi myös kaksi rautaista muuripataa. Uutena rakennuksena tontilla oli vuonna 1888 rakennettu hirsinen makasiini. Se oli laudoittamaton ja vesimaalilla maalattu. Katto oli rautapeltiä. Rakennuksessa oli kolme ullakollista makasiinia, puuvaja ja holvattu kellari. Vanhan puuvajan tilalle rakennettu makasiini sijaitsi tontin länsilaidalla. Kauppatorin varrella oleva porttikäytävän ja lautaisen makasiinin käsittävä rakennus oli ennallaan. Siinä oli lautakatto ja punamullalla maalatut seinät. Sen rakennusvuodeksi mainitaan vuosi 1847.
Vuonna 1898 kauppias Sofronoff otti taas uuden vakuutuksen. Päärakennuksessa oli jälleen tehty muutoksia. Rakennus oli saanut hakatusta kivestä tehdyn sokkelin, huoneita oli korotettu, ikkunat oli vaihdettu suuremmiksi, ovet uusittu, ja huoneisiin laitettu uudet komeat kakluunit. Rakennus oli laudoitettu uudelleen ja öljytty. Katteena oli huopa. Huonetiloja oli nyt neljä asuinhuonetta, kauppapuoti ja neljä vaatekomeroa. Pihan puoleista kylkiäistä oli jatkettu vuonna 1889 siten, että se oli nyt koko rakennuksen mittainen pulpettikattoinen lisäosa. Huoneet muodostivat lisätiloja vanhan rakennusosan asunnossa. Uudisosassa oli neljä asuinhuonetta, joista yksi oli keittiö lisäksi kaksi vaatekomeroa sekä uusi lautarakenteinen sisääntulokuistiosa. Myös täällä oli tehty uudet ikkunat, ovet ja komeat tulisijat, keittiön liedessä oli peräti kaksi hellaa sekä kuparinen vesisäiliö. Keittiön alle oli tehty holvattu kivikellari, jonka lattia ja seinät oli sementöity. Rakennuksen alle oli myös tehty sementtikehyksinen ja metalliputkella varustettu kaivo.
Myös Vähäraastuvankadun varren rakennuksiin oli tehty muutoksia. Asuinosa oli perinpohjaisesti uusittu, laudoitettu ja öljymaalattu. Huoneita oli suuri sali ja yksi kamari, jotka molemmat oli sisustettu varastohuoneiksi. Karjasuojarakennus ei ilmeisesti ollut paljoa muuttunut.
Vanhankirkonkadunpuoleinen rakennus oli saanut uuden kivijalan vuonna 1897, jolloin myös rakennuksen laudoitusta sekä sisustusta oli muutettu. Rakennus oli öljymaalattu ja katettu asvalttihuovalla. Rakennuksessa oli edelleen leivintupa, johon on muurattu pata. Lisäksi oli kuusi asuinhuonetta, kaksi eteistä, makasiini ja vaatekomero. Varastorakennuksessa mainitaan nyt olevan kaksi holvattua kellaria, muuten tilat ovat ennallaan. Vakuutuksessa mainitaan nyt myös ajoportti Vanhankirkonkadulle.
Tammikuussa vuonna 1900 sattui liikkeen varastossa palovahinko, jossa kuumennut tuhkaluukku sytytti lattianrajassa olleita papereita ynnä muita roskia tuleen. Tuli ei ehtinyt saada suurta valtaa, mutta varastohuoneessa, josta tuhoutuivat tulisijat, seinään kiinnitetty sisustus sekä välikatto kärsi vahinkoja. Lisäksi vahinkoja kärsivät kauppapuoti sekä sen vieressä oleva konttorihuone ja sali, joissa katto- ja seinäpaperit piti uusia.
Muutospiirustukset
Vuodelta 1986 on Rännärin tonttia koskeva muutospiirustus, josta selviävät tontin rakennukset. Kauppakadun ja Vähäraastuvankadun kulmassa oli asuinrakennus, joka jatkui Vähäraastuvankadun puolella ulkorakennuksena. Tontin vastakkaisessa kulmassa pihan puolella oli kaksi rakennusta: Vanhankirkonkadun varressa oleva asuinrakennus ja tontin länsirajalla oleva ulkorakennus. Lisäksi Kauppatorin varressa oli pieni erillinen rakennus portin pielessä. Toinen portti oli Vanhankirkonkadun varrella. Asuinrakennuksessa oli ennen muutosta ollut keskellä eteinen, sen kohdalla kadun varressa huone ja molemmin puolin isot huoneet. Länsipäässä oli kaksi kamaria, toinen pihan ja toinen kadun puolella. Katusisäänkäyntejä oli kaksi. Vanhankirkonkadun puoleisessa siivessä oli pienempiä huoneita ja eteisiä, joiden järjestystä haluttiin muuttaa samalla, kun rakennuksen kulmaan tehtiin laajennus, johon tuli kaksi huonetta ja keittiö sekä kaksi eteistä. Laajennusosa sai vuorilaudoituksen, jossa alaosa on pystylautaa, yläosa vaakalautaa. Ikkunat ovat ristijakoisia ja ikkunoiden ja oven kehyslaudoitus päätyy lilja-aiheeseen. Ulkorakennukseen on tarkoitus rakentaa toinen kaksikerroksinen varastohuone. Molempien varastohuoneiden toiseen kerrokseen tuli rakennuksen ulkopuoleiset portaat. Kauppatorin varteen on suunniteltu komea uusrenessanssiportti.
Alkuvuodesta 1996 on tehty piirustus, jonka tarkoituksena on avata torin suunnalle toinen liikehuoneiston ovi. Piirustuksessa olevat ovien paikat ovat aivan samat kuin jo kymmenen vuotta vanhemmassa piirustuksessa. Rakennuksen katujulkisivu on poikkeava. Seinä on jaettu listoilla neljään vyöhykkeeseen. Alin on vaakalaudoitettu, ikkunoiden välinen osuus pystylaudoitettu ja kaksi ylintä osaa vaakalaudoitettuja. Laudoitus kiertää samanlaisena myös pilasterit. Ikkunat ovat T-jakoiset ja niiden ylin ruutu on yläosastaan kaareva. Ikkunoiden listoitus on klassistinen. Signeeraamaton piirustus lienee John Fredr. Lindegrenin käsialaa. Saman vuoden loppukesältä on turkulaisen August Heleniuksen laatima muutospiirustus, jonka mukaan Lehtinen & Sofronoffin liikerakennus saisi edustavan uusrenessanssi-ilmeen. Koko julkisivulle on esitetty suuria, melko leveitä näyteikkunoita sekä kahta liikehuoneiston sisäänkäyntiä. Julkisivun laudoitus on vaakalautaa ja koristeelliset yksityiskohdat uusrenessanssityylisiä. Myös portti noudattaa samaa tyyliä. Vähäraastuvankadun puoleinen julkisivu on yksinkertaisempi. Ikkunat ovat kaksijakoisia ja pääjulkisivua niukemmin koristeltuja. Sisätiloihin esitettiin myös muutoksia, huoneita olisi yhdistetty suuremmiksi liiketiloiksi. Ehkä suunnitelmat olivat liian suurisuuntaisia, sillä lokakuussa vuonna 1897 oli Helenius tehnyt uuden suunnitelman. Liikkeen sisäänkäyntejä on vain yksi ja näyteikkunoista on luovuttu kokonaan. Ikkunat ovat suoria T-jakoisia. Niiden kehyslaudoitus on rikasta, mutta edellisessä suunnitelmassa esitettyä yksinkertaisempi. Ikkunoiden alapuolella on lisäksi koristeltu kenttä. Vuodelta 1906 on Onni von Zansenin tekemä muutossuunnitelma, jonka mukaan on tarkoitus avata kolme kapeaa ja korkeaa näyteikkunaa vanhoille asuinhuoneen ikkunan paikoille. Raatihuoneen puoleiset neljä ikkunaa jäivät T-jakoisiksi. Tarkoitus on myös yhdistää kaksi huonetta ja erilaisia eteis- ja komerotiloja yhdeksi myymälähuoneistoksi. Katto joudutaan väliseinän purkamisen vuoksi ripustamaan ullakolta. Myymälähuoneeseen liittyy pihan puolella olevat rautaosasto ja pakkaushuone. Katusivulla on kaksi konttorihuonetta ja pihasivulla vielä yksi varasto. Vuonna 1911 tehty muutossuunnitelma koski toisen sisäänkäynnin ja uusien näyteikkunoiden avaamista katusivulle. Nyt tuli kaikista katusivun ikkunoista korkeita ja kapeita näyteikkunoita. Sisältä poistettiin pienten konttorihuoneiden väliseiniä, joiden tilalle tuli myymälätilaa. Pohjapiirustuksesta selviää, että kaupassa myytiin sekä sekatavara- että rautakauppatuotteita. Lisäksi oli vielä kangasosasto.
Vanhankirkonkadun asuinrakennuksesta on August Heleniuksen laatima muutospiirustus vuodelta 1897. Rakennuksessa oli ollut leivintupa, sauna ja asuinhuoneita. Nyt tilat järjestettiin uudelleen. Rakennus sai T-jakoiset ikkunat, joiden ympärille tuli vaatimaton uusrenessanssilaudoitus. Rakennus oli vaakalaudoitettu. Vuonna 1916 luovuttiin leivinuunista sekä muuripadasta ja rakennukseen tehtiin pari keittiötä. Ulkorakennukseen suunniteltiin jatketta ja autotallia vuonna 1925.
Vuonna 1929 kiinteistö oli A. Alanko Oy:n omistuksessa. Toukokuussa tehtiin ehdotus, jonka mukaan rakennus muutettiin mansardikattoiseksi. Kaikki pihan puolen vanhat pulpettikattoiset lisäykset tulivat nyt saman tiilisen mansardikaton alle, ja rakennuksesta tuli käytännössä kaksikerroksinen, vaikka toista kerrosta ei vielä otettukaan käyttöön. Julkisivut laudoitettiin pystyllä peiterimalaudoituksella. Ikkunan kehyslaudoituksesta tuli hyvin yksinkertainen. Ullakon ikkunat ja alakerroksessa olevat muut kuin näyteikkunat olivat pikkuruutuisia. Ovet oli esitetty kaksikymmenluvun klassismiin hyvin sopiviksi. Suunnitelmat laati Kaino Kari. Kesäkuussa tehtiin lisäsuunnitelmia. Liikkeen tilat järjestettäisiin uudelleen. Se jakautui kolmeen myymälään, joilla oli oma sisäänkäynti, mutta jotka olivat yhteydessä toisiinsa: sekatavaramyymälään, kangastavaramyymälään ja rautatavaramyymälään, jossa oli erotettuna vielä rautaosasto. Vähäraastuvankadun puoleisessa siivessä oli varasto ja pakkaushuoneita. Ullakkokerros otettiin käyttöön toimistohuoneiksi ja varastoiksi. Siellä oli myös WC-tilat. Kellariin tuli pannuhuone ja koko rakennukseen keskuslämmitys. Tontille suunniteltiin myös tyyliin sopiva portti. Vuonna 1952 korotettiin Vähäraastuvankadun siiven kattoa ja ullakkotilat liitettiin liiketiloihin näytevarastoksi. Samalla myös tämän osan katteeksi tuli tiili entisen pellin sijasta.
Vuonna 1965 muutettiin Riisla Oy:n liiketiloja. Vielä jäljellä olevia väliseiniä poistettiin niin, että liikkeeseen tuli yhtenäinen tila, joka jakautui vapaa-aika- ja rautaosastoa palvelevaan tilaan sekä lahjatavara, lasi-, posliini- ja taloustarvikkeita esittelevään osaan. Koko liikettä palveli yksi kassa. Ullakkokerroksen toimistotiloista osa yhdistettiin näytevarastoksi. Kapeat ja korkeat ikkunat muutettiin matalammiksi ja leveämmiksi sekä siirrettiin toisen oven paikkaa.
Muutospiirustus vuodelta 1966 kertoo Vanhankirkonkadulla olevan asuinrakennuksen muuttamisesta osittain varastokäyttöön. Samassa yhteydessä asunnon kaakeliuunit purettiin ja korvattiin öljykamiinalla. Asuntoon tuli myös pieni WC.
Nykytilanne
Torin puoleinen rakennus
Lyhytnurkkainen liikerakennus vuodelta 1847. Uudelleen pystytetty rakennus saatettu nykyiseen klassistiseen asuunsa vuonna 1929 (Kaino Kari), saumarimavuoraus, näyteikkunoita, mansardikatto
Ulkorakennus Vähäraastuvankadun varrella
Pitkänurkkainen ulkorakennus, uudelleen rakennettu vuonna 1847, pystylautavuoraus
Vanhankirkonkadun varren rakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus vuodelta 1849, uurrettu vaakalaudoitus, uusrenessanssikehykset ikkunoissa, satulakatto
Ulkorakennus
Ulkorakennus hirrestä
Ulkorakennus
Rapattu ulkorakennus sementtitiilestä.