Aalperi ja Bergeri

Kuninkaankatu 40, Vähäpoikkik. 4 Kiinteistötunnus 001-158-1 Vanha tontinnumero 36-37

Historiaa
Vuonna 1756 omisti Aalperin tontin Ahlbergin leski ja Bergerin tontin Juhana Berger. Vuonna 1800 kuului Aalperin tontti urkurinleski Srömbeckille, joka oli köyhä ja Bergerin tontti porvari Emmanuel Södermanille. Hänellä oli yli kaksi tynnyrinalaa peltoa, niittyä, ruoka-aitta, kaksi riihtä, lato ja ranta-aitta.

Palovakuutukset
Palovakuutus otettiin vuonna 1847. Rakennuksen omisti höökari Carl Sederström. Tontilla oli Kuninkaankadun ja Vähäpoikkikadun varrella kolme rakennusta: katujen kulmassa vinkkelimallinen päärakennus ja sen jatkeena kaksi muuta rakennusta sekä pihan itäsivulla ulkorakennus. Päärakennus oli rakennettu vuonna 1839 ja laudoitettu vuonna 1846. Rakennuksessa oli kaksi eteistä, tampuri, sali ja viisi kamaria, keittiö ja ruokakomero sekä puoti. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Ikkunoita oli 11 kuusiruutuista ja kaksi vähän pienempää, kuusiruutuista, kaksi neliruutuista ja kuusi ullakon ikkunaa. Ulko-ovena oli kaksinkertaisesta laudasta oleva pariovi. Lisäksi oli kaksi yksipuolista, kaksinkertaista lautaovea. Väliovia oli kolme puoliranskalaista pariovea ja seitsemän puoliranskalaista, yksiosaista ovea. Yhdessä huoneessa oli paperitapetit ja jalkalistat. Ullakon porras lähti komerosta, johon oli kaksi ovea. Uuneista yksi oli nelikulmainen ja kaksi pyöreää sekä yksi pylväsmallinen ruskeaksi lasitettu. Kaksi kaakeliuunia oli tiilestä. Lisäksi oli keittiön liesi, jossa oli uuni.

Rakennuksen jatkeena oli liiteri ja makasiinirakennus. Se oli vanha ja punamullalla maalattu ja rakennettu yhteen toisen rakennuksen kanssa, joka puolestaan oli vanha, hirsinen, laudoittamaton ja punamullattu leivintuparakennus. Tiloja oli vaja, leivintupa, jossa oli kaksi uunia ja muuripata, eteinen ja käymälä. Rakennuksessa oli yksi ikkuna.

Tontin itärajalla oli vanha laudoittamaton ulkorakennus, jossa oli talli, navetta, heinälato ja ruoka-aita.

Vuonna 1877 tehtiin uusi vakuutuskirja. Talon omisti silloin kupariseppämestari J. E. Eriksson. Päärakennus oli vuorilaudoitettu ja v. 1875 maalattu vihreällä lietevärillä. Huoneita oli 12: kaksi eteistä, tampuri, sali, kuusi kamaria, keittiö ja ruokakomero sekä kuisti. Viimeksi kuluneen vuoden aikana neljä huonetta oli saanut uudet ovet ja uuden lattian (kamari ja eteinen kokonaan, kaksi kamaria osittain). Neljä huonetta oli tapetoitu ja kaksi huonetta oli saanut uudet kaakeliuunit, joista toinen oli posliinia. Vesikatto oli katettu kattotiilillä.

Päärakennusrivin pohjoinen rakennusosa, jossa ennen oli leivintupa, oli muuttunut leivintuvasta renkituvaksi, joka oli sisustettu kuparisepän verstaaksi. Lisäksi rakennuksessa oli kamari ja vaja. Kaakeliuuneja oli kaksi. Rakennuksen hirsikerroista viisi alinta oli korvattu uusilla, ja rakennus oli nyt hyvässä kunnossa. Rakennus oli maalattu punamullalla. Pihan itäsivun ulkorakennus ei ollut muuttunut. Pihan keskelle oli tehty erillinen lautainen käymälä, joka oli maalattu punaiseksi. Lisäksi vakuutettiin edelleen portit ja aita.

Muutospiirustukset
Vuodelta 1902 on säilynyt Arvi Forsmanin laatima tontin asuinrakennusta koskeva julkisivun muutospiirustus. Rakennus sai kolmijakoisen uusrenessanssivuorauksen. Ikkunat olivat T-jakoiset. Kuninkaankadun sivulla oli yksi liikehuoneiston ovi ja rakennuksen kulmassa toinen. Vuodelta 1902 on ulkorakennusta koskeva muutospiirustus. Vanha ulkorakennus korvattiin suurelta osin uudella ja entistä isommalla. Siihen tuli talli ja navetta, käymälä, makasiineja sekä vaunuliiteri. Vuodelta 1903 on Arvi Forsmanin muutospiirustus, josta selviävät asuinrakennuksen tilat. Kuninkaankadun siivessä on ollut keskellä sali ja sen toisella puolella kaksi kamaria sekä toisella puolella kamari ja pihan puolella keittiö. Salin kohdalla on ollut eteinen ja sen edessä kuisti. Nyt pihan puolelle haluttiin tehdä lisäys, johon keittiö siirtyisi. Lisäksi uuteen osaan tuli huone ja kaksi sisäänkäyntiä. Sali jaettiin katusisäänkäynnin vuoksi kahdeksi tilaksi. Pihasiivessä on ollut asunto ja työhuonetiloja. Nyt huonejakoja muutettiin ja tehtiin uusia tulisijoja, joiden joukossa on yksi leivinuuni ja yksi keittiön tulisija. Asemapiirroksesta selviää, että ulkorakennuksen uudistamistarvetta on edelleen. Esimerkiksi käymälöitä ei ole saatu ulkorakennukseen, vaan ne ovat lähellä asuinrakennusta, erillisessä pienessä rakennuksessa. Käymälän vieressä on aidattu, avonainen tarha.

Vuonna 1913 avattiin Kuninkaankadun sivulle uusi liikkeen ovi, jonka molemmin puolin tuli korkeat ja kapeat näyteikkunat. Myös rakennuksen kulmassa olevaan liikehuoneistoon tuli näyteikkunat. Pihan puolelle tehtiin uusi kuisti, ja rakennukseen tuli myös uusi leivinuunilla varustettu tulisija.

Vuonna 1948 tehtiin Vähäpoikkikadun puoleisen siiven pohjoispäähän leipomo. Seuraavana vuonna leipomon tiloja laajennettiin ”kondiittorihuoneella”. Tehtiin myös henkilökunnan pukuhuoneet ja niiden yhteyteen WC:t. Kuninkaankadun varteen, rakennuksen itäpäähän, tuli leipomoliikkeen myymälä, johon tehtiin korkea ja kapea näyteikkuna. Ulkorakennuksen päätyyn lisättiin autotalli.

Vuonna 1962 yhdistettiin rakennuksen itäpäässä olevan myymälähuoneiston tiloja. Myymälän uuni korvattiin öljykamiinalla, ja myymälän yhteyteen tehtiin WC. Yhden kapean näyteikkunan sijasta tehtiin kaksi leveää.

Vuonna 1977 muutettiin Vähäpoikkikadun suuntaista rakennusta. Tiloissa oli aiemmin toiminut leipomo ja konditoria, mutta nyt tilat muutettiin yhtenäiseksi työhuonetilaksi.

Nykytilanne
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, rakennettu kolmessa vaiheessa vuosina 1839 -1847, uusrenessanssivuoraus vuodelta 1902 (Arvi Forsman), pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, aumakatto, näyteikkunat vuodelta 1962. Pitkänurkkainen lomalaudoitettu ulkorakennus.