Pajala

Historiaa
Pajalan tontti sijaitsee Rauman vanhimmalla asutulla alueella. Naapurissa oli Pappilan tontti, joka on ollut asuttuna jo keskiajalla. 1700-luvun alkukymmeninä Pappilan ja Pajalan tontit olivat autioina. Rauman kaupungin asemakartassa vuodelta 1756 oli tontin omistajana Unaeus. Vuoden 1800 tonttiluettelossa tontin omistajana mainitaan porvari Johan Erik Lindqvist, jolla oli kiinteistön, peltojen ja niittyjen lisäksi oli laivanosuuksia.

Palovakuutukset
Palovakuutuskirjassa vuodelta 1862 tontin omistajana mainitaan kauppias W. Heickel. Tontilla oli kahdeksan rakennusta, joista kaksi asuinrakennusta. Päärakennus sijaitsi Kauppakadun varrella nykyisellä paikallaan, ja oli rakennettu vuonna 1831, jolloin Kalatorin kulmassa oli jo kauppapuoti. Asuinhuoneita oli seitsemän ja eteisiä kolme. Toinen asuinrakennus sijaitsi Kalatorin laidalla. Se oli rakennettu vuonna 1813, ja siinä oli leivintupa ja kamari.

Ulkorakennukset muodostivat kaksi pohjois-etelä-suuntaista riviä, joista toinen rajautui Kalatoriin. Rakennukset muodostivat suljetun pihan, joka oli vielä jaettu säleaidalla eteläosasta karjapihaksi sekä päärakennuksen torinpuoleisesta päässä puutarhaksi. Tontin peräosa, joka jäi toisen ulkohuonerivin taakse, oli mahdollisesti kasvimaana. Tontti oli aidattu Kalatoria vasten 2,2 metriä korkealla lauta-aidalla.

Muutospiirustukset
Vuonna 1888 tontin silloinen omistaja, kauppias W. Söderlund, joka oli kaupungin rikkain laivanvarustaja, teetti arkkitehti Lisi Herlinillä suunnitelman päärakennuksen laajentamisesta pihan puolelle sekä lisärakennuksesta puutarhan paikalle. Rakennus tai myös uusrenessanssityylisen vuorilaudoituksen, joka poikkesi muotokieleltään jonkin verran muiden suunnittelijoiden samaan Raumalle tekemistä. Rakennuksessa oli kauppa ja sen varastohuone 12 asuinhuonetta, kylpyhuone sekä kolme eteistä. Liikehuoneiston sisäänkäynti oli Kalatorin kulmassa. Tontin piha rakennettiin umpinaiseksi lisäämällä uudet ulkorakennukset tontin etelä- ja itärajalle. Kalatorin sivun asuinrakennus ja ulkorivi säilyivät ennallaan. Vuonna 1906 tehtiin Kalatorin varren ulkorakennukseen ikkunoita.

1900-luvulla Pajalasta tuli vuosikymmeniksi Rauman osuuskaupan pääpaikka, ja tämä muutti rakennuksia vähitellen. Vuonna 1912 tehdään ensimmäiset näyteikkunat, jotka noudattavat rakennuksen uusrenessanssiasua. Myös toisessa Kalatorin varren rakennuksessa oli näyteikkunoita. Vuonna 1928 avattiin päärakennuksen julkisivuun suuret näyteikkunat, vain muutama itäosan ikkuna säilyi asuinhuoneen ikkunan tyyppisenä. Rakennuksen vanhasta ilmeestä säilyi ullakkokerroksen osuus, mutta muuten rakennus sai kaksikymmenluvun klassismiin viittaavan ulkoasun. Suuri osa rakennuksen tiloista liitettiin yhtenäiseksi liikehuoneistoksi. Rakennukseen tuli myös keskuslämmitys. Vuonna 1956 liitettiin päärakennuksen viimeisetkin tilat liikehuoneistoon ja loput Kauppakadun sivun itäpään ikkunat muutettiin näyteikkunoiksi. Rakennuksessa toimivat silloin Osuuskaupan maatalous- ja rautaosastot sekä itäpäähän tulevat kangasosasto ja sekatavaraosasto. Vuonna 1969 liitettiin niidenkin tilat yhtenäiseen liikehuoneistoon ja viimeiset väliseinät purettiin.

Vuonna 1937 suunnitteli SOK:n rakennusosasto tontin ulkorakennusten paikalle kivisen, kaksikerroksisen liike- ja varastorakennuksen. Piirustukset on allekirjoittanut arkkitehti Paavo Riihimäki. Rakennus edustaa samanlaista funktionalismia, kuin SOK:laisen osuuskaupan ajankohdan rakennukset. 1980-luvulla rakennus muutettiin hotellikäyttöön. Muutoksen suunnitteli arkkitehti Markus Bernoulli.

Osuuskaupan käyttöön tuli vähitellen myös naapuritontteja, jolloin lopulta koko kortteli Fiilarin taloa lukuun ottamatta oli yhtä asfaltoitua pihaa. Ulkorakennukset olivat saaneet väistyä, ja yksi asuinrakennuksista oli toimistokäytössä. Muut toimivat erilaisina varastoina, joihin oli avattu suuria lastausovia. 1980-luvulla tontit muodostuivat jälleen erillisiksi.

Nykytilanne
Kauppakadun suuntainen rakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, nykyisin liiketalona, rakennettu vuosina 1831 ja 1862, vaakalaudoitettu vuonna 1888 (Lisi Herlin), aumakatto, näyteikkunoita, joista ensimmäiset vuonna 1927. Nykyisessä ilmeessä koristeellisten yksityiskohtien karsiminen ja sisäänkäynnit liittyvät Kaarlo Wirtasen vuonna 1928 suunnittelemaan muutokseen.

Kalatorin varren kivitalo
Rapattu liikerakennus vuodelta 1937, (Paavo Riihimäki). Tehty Rauman osuuskaupan käyttöön varastoksi ja liikerakennukseksi, muutettu hotelliksi 1980-luvulla Markus Bernoullin suunnitelman mukaan.