Iso-Simula

Historiaa
Vuonna 1756 talo kuului Juhana Strandsténille ja vuonna 1800 oli omistajina herra kapteeni G. J. Jägerhorn, eronnut vänrikki A. B. Candou, joka oli muuttanut Tukholmaan sekä suojelusmies Jaakko Sandstén, joka oli köyhä.

Palovakuutukset
Talolle otettiin palovakuutus vuonna 1860. Talon omistajana oli silloin kauppias C. G. Lindström. Isoraastuvankadun varressa oleva päärakennus oli vanha, mutta hyväkuntoinen. Se oli kaikilta sivuiltaan laudoitettu ja öljymaalattu. Rakennukseen liittyi lautakuisti ja rakennuksen alla oli tiilestä holvattu kellari. Katto oli lautaa. Ikkunat olivat neliruutuiset, ja niitä oli kaksitoista. Lisäksi oli kolme ullakon ikkunaa. Huoneita oli sali, neljä kamaria, keittiö ja eteinen. Eteisen komerosta lähtivät ullakon portaat ja keittiössä oli erikseen ruokakomero. Kuistin ovi oli kaksinkertainen lautaovi. Kuistilta eteiseen johti puoliranskalainen ovi, myös seitsemän väliovea oli puoliranskalaista tyyppiä. Kolmessa huoneessa oli vesimaalilla maalatut tapetit, paneelit ja kattolistat olivat öljymaalatut. Kolmessa huoneessa oli paperitapetit. Kaakeliuuneista oli kolme keltalasitteista ja kaksi maalattua. Keittiön liedessä oli myös leivinuuni.

Pääty Isoraastuvankatua vasten oleva rakennus oli vanha ja punaiseksi maalattu. Siinä oli leivintupa, vaunuvaja, puuliiteri ja ruoka-aitta. Rakennuksessa oli kaksi neliönmuotoista, pieniruutuista ikkunaa. Tontin länsiosassa oli vanha vinkkelirakennus, joka pohjoispuolelta oli punaiseksi maalattu. Se käsitti salin, kaksi kamaria, joissa oli kolme kaakeliuunia sekä tallin, navetan ja kaksi rehulatoa. Tässä rakennuksessa oli neljä neliönmuotoista, neliruutuista ikkunaa. Lisäksi tontin Pappilankadun- puoleisella sivulla oli hirsinen, neliöpohjainen saunarakennus. Suuren puutarhamaan keskellä oli huvimaja, joka oli vuorilaudoitettu, öljymaalilla maalattu ja varustettu viidellä ikkunalla. Pieni puutarha-alue oli lisäksi päärakennuksen ja Vanhankirkonkadulla olevan rakennuksen välillä. Tontti oli aidattu ja varustettu portilla, joka avautui Isoraastuvankadulle. Lisäksi puutarha oli aidattu, ja sinne oli portti pihamaalta. Tontilla oli kaivo.

Marraskuussa 1867 sattui talossa palovahinko, jonka seurauksena Vanhankirkonkadun varressa ollut rakennus tuhoutui. Lisäksi palossa tuhoutui tontin aitoja ja kaivon kansirakennelma. Tuli oli lähtenyt liikkeelle rehuladosta, ja saanut sellaisen voiman, että rakennuksesta jäi jäljelle kivijalan lisäksi vain joitakin pystyyn jääneitä asuinosan seiniä. Rakennuksessa asui tuohon aikaan laivuri Frans Henrik Sjulander, joka omisti talon yhdessä päärakennuksessa asuvan kaupunginviskaali Pehr Magnus Cajanderin kanssa. Palon alkuunpääsyä selvitettäessä kuultiin talon asukkaiden lisäksi kymmeniä naapureita. Selvisi, että Sjulanderit olivat vastikään onnistuneet hankkimaan talon jälleen omistukseensa ja olivat juuri muuttaneet Iso-Simulaan. Sjulanderin vaimo ja Cajanderin piika olivat molemmat olleet lypsämässä noin seitsemän aikaan illalla ja saaneet työnsä valmiiksi, mutta molempien lyhdyt olivat kunnossa eivätkä voineet olla tulen syttymisen syynä. Lato oli Cajanderin käytössä, joten Sjulanderilla ei sinne ollut asiaakaan. Piika oli tullut uudelleen ulos lukitsemaan talon porttia, ja silloin oli tuli ollut irti. Sjulanderin vaimo oli hakenut lapset sisältä ja siirtynyt heidän kanssaan Cajanderille. Kukaan talon asukkaista ei ollut havainnut mitään epäilyttävää liikettä talon ympärillä. Sen sijaan monet todistajista olivat olleet näkevinään jo murrosta tuomitun maalaiskuntalaisen liikkuvan talon liepeillä. Myös käsityöläisten oppipoikia oli nähty liikkeellä illalla. Joku vakuutti olleensa vain matkalla verstaalta kotiin.

Muutamaa päivää myöhemmin oli tehty tuhopolttoyritys Pappilankadun tontilla 185 rakennusmestarin leski Hafvermanin omistamassa talossa. Liiterissä syttynyt palonalku saatiin kuitenkin sammumaan pian ja vahingot jäivät vähäisiksi. Lopulta molempien palojen sytyttäjäksi paljastui raumalainen maalarinoppipoika, joka asui naapurustossa. Tietoa asiasta oli ilmeisesti ollut myös parilla hänen tovereistaan.

Palon jälkeen tammikuussa 1869 otti laivuri F. H. Sjulander talolle uuden vakuutuksen. Päärakennuksessa oli kesän aikana tehty korjaus- ja muutostöitä. Isoraastuvankadun varren rakennus oli saanut Vanhankirkonkadun puolelle siiven, joka oli palaneen rakennuksen paikalla. Rakennus oli laudoitettu ja öljymaalattu. Kaikkiaan se käsitti nyt yhdeksän asuinhuonetta ja kaksi eteistä. Tulisijoja oli kahdeksan kaakeliuunia ja kaksi keittiön liettä, joissa toisessa oli paistinuuni ja toisessa kiinni muurattu rautahella. Talli ja navettatilat olivat nyt uudessa, edelliskesänä rakennetussa ulkorakennuksessa, joka sijaitsi Pappilankadun varrella. Rakennuksessa oli lisäksi käymälä ja ruuma sekä lato. Sauna oli väistynyt tämän rakennuksen tieltä. Leivintuvan käsittävässä rakennuksessa ei ollut tapahtunut muutoksia, ei myöskään huvimajassa. Vuonna 1893 talo oli edelleen saman omistajan hallussa, ja tarkastuksessa todettiin että sekä päärakennus että leivintuparakennus olivat saaneet asvalttihuopakaton.
Muutospiirustukset

Vanhin muutospiirustus on vuodelta 1887. Silloin rakennuksen Isoraastuvankadun puolen julkisivulle avattiin ovi kirjapainon konttoria varten. Ovi oli pariovi, peiliovien ylin osa oli lasia. Liikkeen portaat olivat kaksipuoliset. Rakennus oli tuohon aikaan laudoitettu peiterimalaudoituksella, joka päättyi pyörökaarisiin nirkkoihin. Rakennusta ei ollut korotettu. Ikkunat olivat kuusiruutuisia ja niiden vuorilaudoitus klassistinen. Kaksiosaisia ullakon ikkunoita oli joka toisen ikkunan yläpuolella. Rakennuksen katto oli aumattu.

Vuodelta 1898 on muutospiirustus, josta selviävät myös rakennuksen sisätilat. Kapeampirunkoinen Vanhankirkonkadun puoleinen siipi oli pohjaltaan paritupa. Eteisen ja sen takana olevan kamarin molemmin puolin olivat suuremmat huoneet ja lisäksi itäpäässä päätykamari. Sivu jatkui vielä keittiöllä, jonka edessä oli pieni eteiskäytävä. Osa oli tehty ehkä rakennuksia yhdistämään. Isoraastuvankadun puoleinen siipi oli rungoltaan leveämpi. Se oli keskeissalipohjainen. Salin molemmin puolin oli rakennuksen leveyssuunnassa kaksi kamaria. Rakennuksen eteläpäässä oli vielä lisäosa, jossa oli keittiö ja eteinen. Muutoksen yhteydessä Isoraastuvankadun ja Vanhankirkonkadun kulmassa olevat kamarit ja osa salista yhdistettiin myymälähuoneeksi, johon tuli ovi kadun kulmasta. Piirustuksessa rakennuksen ikkunat oli piirretty T-jakoisiksi ja niiden kehystys oli uusrenessanssihenkinen ja päättyi lilja-aiheeseen. Rakennuksen seinälaudoitus pysyi entisellään. Myös ulkorakennuksen Isopoikkikadun puoleinen pää laudoitettiin samalla tavalla kuin asuinrakennuksen katusivut, ja pääty sai samanlaisen ikkunan. Portin koristeaiheet seurasivat ikkunoiden vuorilaudoituksen aiheita. Ulkorakennuksen tiloja oli kolme makasiinia ja käymälä. Pihan puolelta ulkorakennus oli pystylaudoitettu. Tiloissa oli välipohja ja luukut. Päädyssä välipohja osui juuri ikkunan kohdalle. Suunnitelmat ovat Arvi Forsmanin laatimat.

Vuonna 1902 tehtiin laajennuksia ja muutoksia. Kuisteja oli ilmeisesti tehty jo ennen, vaikkei niitä edelliseen piirustukseen oltu merkitty. Nyt laajennettiin Vanhankirkonkadun puoleista kuistiosaa niin, että siihen tuli paitsi kaksi sisäänkäyntiä myös hirrestä tehty keittiöosa. Rakennuksen kulmassa olevaa kuistia laajennettiin myös niin, että siihen saatiin kaksi sisäänkäyntiä. Kolmas kuisti oli rakennuksen eteläpään eteisen edessä. Edellisistä keittiöistä toinen muutettiin kamariksi. Huoneistoja oli nyt kaksi, joista toisen yhteydessä liikehuoneisto. Vuonna 1911 tehtiin liikehuoneistoon neljä näyteikkunaa, jotka olivat tavallisten ikkunoiden levyisiä ja samoilla paikoilla kun ne. Myös vuorilaudoitus pysyi samanlaisena. Samalla aiottiin pihan puolelle tehdä vielä yksi keittiöuloke, mutta se jäi toteutumatta.

Vuonna 1926 tehtiin asuinrakennuksessa tulisijamuutoksia. Ulkorakennuksen alle oli tehty kellari, jossa oli tulisija ja sen päällä oli ollut leivintupa, jonka tulisija nyt kuitenkin muutettiin. Vuonna 1933 mainittiin kellarin huonetta konehuoneeksi ja yläkerran huone oli maalaushuone. Myös liikehuoneistossa tehtiin pieniä muutoksia. Vuonna 1956 suunniteltiin isoja näyteikkunoita koko Isoraastuvankadun sivulle ja ulkorakennuksen verstastilojen laajentamista sekä kattilahuoneen rakentamista talon alle. Myös WC-tiloja suunniteltiin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat nopeasti, ja lopulta kattilahuone tehtiin liikehuoneiston viereen ja näyteikkunasuunnitelmista samoin kuin suunnitelmista uusiksi liiketiloiksi luovuttiin. WC:n paikkakin muuttui. Tontin länsilaidalla olevaan ulkorakennukseen tehtiin autotalli vuonna 1966.  Samalla esitettiin purettavaksi tontin keskellä oleva rakennus.

Vuonna 1987 tehtiin rakennuksen yhden asunnon yhteyteen suihkuhuone. Samalla tehtiin kadun varteen vanhan mallinen komea portti. Vuonna 1991 tehtiin tontin etelärajalla olevan rakennuksen länsipäähän sauna.

Nykytilanne

Asuin-liikerakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, itäsiipi ilmeisesti 1700-luvulta, pohjoissiipi vuonna 1869, peiterimavuoraus, aumakatto, näyteikkunoita ja liiketiloja, hyvin komea ja tyypillinen varakas porvaristalo. Julkisivujen vuorilaudoitus vuonna 1898, Arvi Forsman, näyteikkunat vuodelta 1911. Suunnitelmissa oli suuria näyteikkunoita 1960-luvulla, mutta niitä ei toteutettu.

Portin pielessä oleva ulkorakennus
Peiterimalaudoitettu ulkorakennus, jonka katusivu oli vuorattu asuinrakennuksen tyyliin, mutta pihasivu noudatti ulkorakennuksen luonnetta.

Pihan perällä oleva ulkorakennus
Pystylaudoitettu pitkänurkkainen ulkorakennus 1800-luvun lopulta, tulipalo vuonna 1966. Korjattu entiseen asuunsa

Portti
Vanhanmalliseksi tehty portti.